Hyvä työelämä, 15.09.2015
Työelämä 2030
Olen mukana kolmessa eri hankkeessa, joista jokainen toteutetaan eri toimeksiantajalle
Päiväni alkoi 'johannan' herättäessä minut seitsemän nurkilla. 'Johanna' on henkilökohtainen virtuaaliassistenttini, joka aamuherätyksen yhteydessä kertoi, että elintoimintoni vaikuttavat tänä aamuna normaaleilta, ja että minun kannattaa noudattaa 'johannan' itselleni laatimaa ruokavaliota. 'Johanna' myös muistutti päiväni agendasta ja kertoi paljonko minulla on aikaa aamusuihkuun ja aamiaiseen.
Tänään en työskennellyt tehokkaasta kotitoimistostani käsin, 'johannan' korvaamattomalla avustuksella, vaan tapasin tämän hetken kollegat kasvotusten! Harvinaista herkkua, jota kukaan meistä ei koskaan halua missata. Sähköautoni ajoi minut meidän 'vakkaritoimistohotlalle', jätti minut sisäänkäynnille, ja meni pysäköimään ja lataamaan itsensä.
Kyse ei ollut sellaisesta hankekohtaisesta projektipalaverista, joita aikoinaan pidettiin niin taajaan, että ne saattoivat täyttää koko kalenterin. Absurdi ajatus tänä päivänä! Se mikä ennen oli projektipalaveri, on nykyään normityökalu, jolla hallitsemme reaaliajassa kaikkea hankkeissamme. Nämä työkalut ovat peruja 2020-luvun 'äly-invaasiosta', joka tarkoittaa sitä, että lähes kaikki koneet ja sovellukset keskustelevat keskenään verkossa. Kun esimerkiksi autoni lähestyy kotiani, nostaa 'johanna' kotini lämpötilan mieleisekseni, tai kun merkitsen kalenteriini työmatkan, saan automaattisesti vahvistuksen varauksineen edullisimmasta ja nopeimmasta tavasta matkustaa ja yöpyä, jne.
Resurssitehokkuus on tärkein hyvinvoinnin edellytys
Tänään tapasimme kehittääksemme edelleen niitä toiminta- ja vuorovaikutuksen tapoja, joita hankkeemme menestys vaatii. Jatkuva oppiminen ja oppien välitön hyödyntäminen käytännössä on vihdoin toteutunut myös käytännössä. Oppimisen merkitys on itse asiassa kasvanut niin isoksi, että kaikki tuntemani ihmiset, jotka haluavat edetä urallaan, kehittävät jatkuvasti omaa kykyään oppia entistä nopeammin ja paremmin.
Olen mukana kolmessa eri hankkeessa, joista jokainen toteutetaan eri toimeksiantajalle. Hankkeet liittyvät siihen uskomattomaan taloudelliseen toimeliaisuuteen, joka Suomeen syntyi n. 10 vuotta sitten. Jos teollisessa yhteiskunnassa öljy ja metallit olivat tärkeitä luonnonvaroja, nyt niitä ovat ruoantuotantoon tarvittava ravinteikas viljelymaa, metsät, puhdas luonto ja erityisesti makea vesi. Tämä kaikki tukee Suomen asemaa maailmassa. Ilmastonmuutoksen ja väestönkasvun yhteisvaikutuksesta maailmassa ovat resurssit totisesti koetuksella. Resurssitehokkuus on tärkein hyvinvoinnin ja selviytymisen edellytys.
Suomi on siis päässyt tämän kehityksen myötä huikeaan asemaan maailmalla, mutta myös hinta on ollut kova. Konflikteilta, aseellisiltakaan, ei olla vältytty. Olemme tarvinneet taitavaa politiikkaa ja rohkeita päätöksiä investoida maamme houkuttelevuuteen pääomalle. Kilpailukykyämme ei rakennettu työvoimakustannuksella vaan kulttuurisella vetovoimalla. Aineeton pääoma vetää puoleensa aineellista pääomaa, kuten tänä päivänä kaikki jo hyvin tietävät. Suomi on saanut rahallisen pääoman lisäksi valtavasti 'aivoja' eri puolilta maailmaa asumaan pysyvästi Suomeen. Väkilukummekin on noussut jo 7 miljoonaan ihmiseen. Hyvänä esimerkkinä tällaisesta onnistumisesta on Rovaniemi-Kittilä klusteri, joka tuottaa 100 % uudelleenkäytettäviä biomateriaaleja, hyvälaatuista ruokaa, vettä ja monipuolisia palveluja arktisella alueella asuville ja työskenteleville ihmisille. Moni haluaisikin muuttaa 'täydellisten olosuhteiden' Lappiin mutta asuntojen hinnat siellä ovat monelle valitettavasti liian kovat. Onneksi myös muu Suomi pystyy vastaamaan siihen tarpeeseen joka tänä päivänä koetaan tärkeimmäksi: oppiminen, elämyksellisyys, hyvinvointi, luontotasapaino ja tasapainoinen elämä.
2015 minua olisi sanottu yrittäjäksi
Suurin osa asiantuntijoista toimii tänä päivänä samalla tavalla kuin minä. Ennen vanhaan tämä olisi muistuttanut yrittäjyyttä, tänä päivänä kaikkein yleisintä tapaa ansaita elanto. Jotkut taas ovat valinneet tehdä uransa monipuolisissa Service Centereissä, jotka hoitavat asiakkaittensa juoksevat asiat kuten HR, talous, markkinointi, lakiasiat ja vastaavat osa-alueet, joihin yritykset eivät halua sitoa rajallisia resurssejaan. Näissä paikoissa voi vielä tehdä vanhan kunnon työsopimuksen työnantajan kanssa. Paikkoja vain ei ole kovin paljoa pitkälle vietyjen ja verkottuneiden digitaalisten ratkaisujen ansiosta. On hämmästyttävää, kuinka suuren määrän toimeksiantoja ja asiakkaita nämä Service Centerit hoitavat vain muutaman kymmenen asiantuntijan voimin.
Riippumatta siitä missä työskentelee, meiltä asiantuntijoilta vaaditaan kaikkialla samoja vahvuuksia. Tieto, johonkin erikoistuminen, voi edelleen olla arvokasta, mutta monialaisuus ja poikkitieteellisyys ovat nyt paljon tärkeämmässä roolissa. Myös asiantuntijan tietyt ominaisuudet ovat arvostetumpia kuin koskaan aiemmin. Tärkeää on kyky pystyä käsittelemään nopeasti suurta määrää tietoa, tehdä päätöksiä sen pohjalta, ja toimia. Kekseliäisyys, kyky ratkaista ongelmia ja ottaa riskiä ovat perusedellytyksiä onnistumiseen. Samoin taitava vuorovaikutus ja aktiivisuus laajoissa verkostoissa ovat jokaisen asiantuntijan tärkeää perusosaamista, joita ilman tuloksia ei pysty saamaan aikaiseksi.
Kyky johtaa itse itseään on avainasemassa
Eihän meillä sellaisia esimiehiä enää olekaan, jotka johtaisivat päivittäistä toimintaa, saati kontrolloisivat sitä!. Johtajia toki edelleen tarvitaan, mutta he keskittyvät aiempaa enemmän uudenlaisten liittoumien rakentamiseen. Onhan esimerkiksi yritysmaailman ja yhteiskunnan suhde on merkittävästi tiivistynyt. Toiminnan johtajuus asuu meissä itsessämme, ihan jokaisessa meissä. Johtamista toteutetaan sekä vanhoin että uusin opein, esim. self-leadershipin ja vaikkapa altrocentric leadershipin keinoin. Jälkimmäinen tarkoittaa johtajuutta, jossa johtaja ei ole 'valokeilassa ja tapahtumien keskiössä (alfa-uros)', vaan jota ohjaa arvot, sisäinen voima ja sosiaalinen tietoisuus.
Tapaamisemme tänään oli onnistunut, jonka ansiosta kotimatkalla olin edelleen energinen, ja päätin käydä tällä kertaa itse ruokakaupassa. Kytkin autoni manuaaliohjaukselle ja ajoin itse kauppaan. Kotiin tullessani huomasin kuitenkin, että jääkaappini oli myös tilannut jo osan niistä ruoista, jotka kävin itse ostamassa. Äsh, lapsellinen moka! Ja mitäköhän 'johanna' nyt sanoo...
Teksti: Tomi Sinisaari
Kuva: Dreamstime
Artikkelin kirjoittaja on HRM Partnersilta opintovapaalla oleva ylimmän johdon valmentaja Tomi Sinisaari.
Tomi opiskelee johtamista, tulevaisuudentutkimusta, työ- ja organisaatiokulttuureita sekä antropologiaa Helsingin yliopistossa, Turun Kauppakorkeakoulussa sekä Aalto yliopistossa.