Työn merkityksellisyys on statusta tärkeämpää

Työelämän muutoksessa perinteiset tavat tehdä ja arvottaa työtä eivät enää päde. Yritykset joutuvat sopeutumaan ja sopeuttamaan toimintaansa tilanteessa, jossa uusi sukupolvi, startupit ja yrittäjyys sanelevat nyt ehtoja. Academy of Managementin vuosikokoukseen osallistunut HRM Partnersin toimitusjohtaja Paula Kilpinen uskoo, että balanssi löytyy uudenlaisista ekosysteemeistä.

Työelämän muutoksesta puhutaan niin paljon, että se on jo enemmän sääntö kuin poikkeus. Muutos näkyy muun muassa siinä, että uhrautuminen työlle statuksen ja ulkoisten tekijöiden houkuttelemana ei enää riitä saamaan parhaita osaajia palkkalistoille. Työlle halutaan ja haetaan yksilöllisyyttä ja merkityksellisyyttä ajasta, paikasta ja sopimuksista vapaana. Tässä kokonaisuudessa organisaatiot joutuvat sopeutumaan siinä missä tekijätkin.

HRM Partnersin toimitusjohtaja Paula Kilpinen uskoo, että Suomi on edelläkävijöiden joukossa kyvyssä johtaa muutosta.

- Meidän tavoitteemme on puolestaan auttaa asiakasyrityksiämme muutoksessa kohti parempaa työelämää, Kilpinen tiivistää.

Itseohjautuvia ihmisiä ja informaatioteknologiaa

Vielä kymmenen vuotta sitten monikansalliset yritykset sanelivat ehdot työn tekemiselle. Nyt vaikutusvalta on siirtynyt yksilöille ja tiimeille - puhutaan itseohjautuneisuudesta ja tiimien autonomiasta. Muutos lähtee pitkälti johdon ihmiskäsityksestä ja siitä, millaiset mahdollisuudet organisaatio pystyy luomaan uudistuvalle työlle ja sen merkityksellisyydelle.

- Työelämää uudistetaan nyt ihmislähtöisesti, mutta samalla vastuu oman työn ja osaamisen johtamisesta siirtyy ihmisille itselleen. Ajurina muutokselle toimii uusi sukupolvi, jolle perinteiset statusmääritelmät eivät enää päde. Samalla on kuitenkin muistettava, että osa työntekijöistä hakee edelleen työlleen motivaatiota perinteisistä lähtökohdista. Johtamista tulisikin uudistaa niin että huomioidaan motivaatiotekijät eri ryhmissä ja kulttuureissa, Kilpinen korostaa.

Rakenteellisesti muutoksen syntipukkina pidetään helposti globalisaatiota. Kilpinen on kuitenkin eri mieltä.

- Suuri osa muutoksesta on itse asiassa teknologian synnyttämää. Informaatioteknologia tai teknologia ylipäätänsä mahdollistaa myös sen, että yksilöiden huomioiminen ja osallistaminen ovat tehokkaampaa. Vielä 2000-luvun alussa monikansalliset yritykset menivät Kiinaan halvan tuotannon ajamana; nyt robotiikka ja automatisaatio mahdollistavat, että tuotantoa tuodaan takaisin, puhutaan jopa deglobalisaatiosta, Kilpinen toteaa.

Kuka ottaa ohjat?

Monikansalliset yritykset ovat asemansa ja kokonsa vuoksi erityisesti muutoksen ytimessä. Toisaalta niillä on edelleen paljon vaikutusvaltaa juuri edellä mainituista syistä. Kilpinen uskoo, että yksi keino vaikuttaa on asemoitua globaalien ongelmien ratkaisijaksi. Esimerkkinä hän mainitsee Parisiin ilmastokokouksen ja sitä seuranneet, etenkin amerikkalaisten suuryritysten, kannanotot presidentti Trumpin näkemyksiin.

- Kansainväliset jätit yhdessä pystyvät halutessaan muuttamaan maailmaa, jopa tehokkaammin kuin valtiot, Kilpinen pohtii.

Monikansallisten yritysten suurimmat haastajat ovat politiikan lisäksi startupit, yrittäjyys sekä erilaiset verkostot ja ekosysteemit. Kilpinen tunnistaa, että juuri näissä konteksteissa syntyy uusia innovaatioita ja uudenlaista kyvykkyyttä entistä enemmän.

- Monikansalliset yritykset ovat menettäneet monopoliasemaansa innovaatioiden ja tiedon globaalina tuottajana. Nyt ne luovat merkityksensä uudestaan ja lyöttäytyvät yhteen uusien toimijoiden kanssa. Muutos on kuitenkin aina myös mahdollisuus. Tässä uudessa roolijaossa globaalit yritykset voivat tarjota uusille tekijöille valmiit väylät maailmanmarkkinoille ja hyötyä siitä samalla itse, Kilpinen kertoo.

Kuvassa paneelin jäsenet Yves Doz, Insead, Rebecca Piekkari, Aalto University School of Business, Mikael Eriksson, Uppsala University, Paula Kilpinen, HRM Partners, Perttu Kähäri, Aalto School of Business,  Felipe Monteiro, Insead ja Eleanor Westney, MIT Sloan School of Management

Kaksisuuntainen tutkimus

Paula Kilpinen osallistui elokuussa Academy of Managementin (AOM) vuosikokoukseen Atlantassa, Yhdysvalloissa. Hän oli mukana paneelissa, jonka yksi jäsen oli hänen väitöskirjansa vastaväittäjänä toiminut tutkijaprofessori Eleanor Westney.

- Seitsenhenkisen paneeliryhmämme keskustelunaiheena oli monikansallisten yritysten haasteet tässä ajassa ja siihen liittyvän tutkimuksen kartoitus. Oma alustukseni käsitteli ihmisten roolia monikansallisten yritysten muutospaineessa, Kilpinen kertoo. - Uskon, että tutkimus voi auttaa isojen ongelmien taklaamisessa, mutta vain jos yrityselämä on halukas yhdistämään voimansa. Akateeminen tutkimus yhdistettynä yritysten tuoreimpiin näkemyksiin valottaa, mitä monikansallisissa yrityksissä todella tapahtuu ja mikä muuttuu ehkä lopullisestikin.

Kilpinen painottaa, että vaikka osallistuminen konferenssiin oli kiinnostava tutkijan näkökulmasta, hän sai sieltä myös eväitä työhönsä. Kansainvälisessäkin kontekstissa Suomi näyttäytyy edelläkävijämaana niin teknologiassa kuin johtamisessa.

- En malttanut olla mainitsematta paneelissa, että Tiedolla on tekoäly johtoryhmässä, hän naurahtaa.

Teksti: Hanna Ojanpää